IiroNordling

MITÄ MERKITSEE LAATUMEDIA TÄNÄ PÄIVÄNÄ?

Vielä parisen vuosikymmentä sitten johtavat sanomalehdet panostivat laatuun. Lukijoiden joukossa oli erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. New York Times veti liberaalimpaa linjaa. Time on konservatiivisempi ja Newsweek liberaalimpi. Oli selvää, että kilpailua oli konservatiivien ja liberaalien lehtien kesken. Tämä merkitsi sitä, että kummankin laidan lehtien piti lähestyä tai ainakin kosketella vastakkaisen puolen näkökantoja. Hyvä journalismi kertoi asioista useita puolia. Kirjoittaja saattoi hieman painottaa omaa kantaansa, mutta hänen oli arvostettava vastakkaisia mielipiteitä. Oli annettava myös omalle kannalleen kriittinen näkökanta.

Media on joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Internet on merkinnyt uudenlaista haastetta. Paperilehteä ei enää tilailla samalla tavalla kuin ennen. Nuorempi lukijakunta ei puolestaan ole innokas maksamaan nettiin tuotettavasta sisällöstä. Tällä on ollut selkeä vaikutus median sisällön tasoon.

Iltapäivälehtiä saa lukea suurelta osalta ilmaiseksi. Ainakin kriittiset uutiset saa tietoonsa maksamatta muuta kuin internet yhteydestä maksua. Samaan aikaan otsikoiden – harhaanjohtavienkin – merkitys on kasvanut. Vetävä otsikko saa ihiset klikkailemaan artikkelia. Paljon median sisällöstä on maksettua ja mainoksilla rahoitettavaa ja siitä syystä ihmisiä ohjaillaan lukemaan mitä erilaisimpaa sisältöä. Lehdessä saattaa olla myös lukijoilta pyydettyä palautetta. Esimerkiksi eräässä jutussa pyydettiin kertomaan omia kokemuksia silmälasien hukkaamisesta. Klikattua itsensä tekstiosuuteen, pompsahti esiin silmälasifirman mainos.  Kyse oli suomalaisen iltapäivälehden (toisen niistä) sivulla siis puhtaasti kohdennetusta mainoksesta, vaikka se olikin puettu jonkinlaisen interaktiivisen mainoksen muotoon.

Jossain vaiheessa maassamme kohistiin siitä, että Kärkkäinen perusti Magneettimedia-julkaisun. Siinä käsiteltiin vaihtoehtoista lääketiedettä ja laitettiin joukkoon radikaalia sisältöä – mm. kiistanalaisia tulkintoja historiasta.

Tänä päivänä voi sanoa, että iltapäivälehdet ja perinteisemmät  mediat ovat alkaneet siirtyä samalle linjalle. Itse asiassa markkinaehtoisuus on johtanut siihen, että kaikenlaisen sisällön tarjoamisen vuoksi jopa uutiset kilpailevat ihmisten sieluista. Mihinkään sivistystehtävään ei lehdillä tai televisiokanavilla ole varaa.

Suomalaisten hyvä yleissivistys on katoamassa

Suomalainen koulujärjestelmä on ollut kovasti kehuttu. Vielä 1990-luvulla siihen oli toki aihettakin. Sen aikainen tehtaan nuori duunari saattoi olla lukion ja armeijan käynyt nuori mies. Sanomalehtien lukeminen kuului sen ikäryhmän ja heitä vanhempien jokapäiväiseen rutiiniin.  Sivistystaso oli jakaantunut melko tasaisesti maassamme. Tietenkin huiput erottuivat ja akateemisuutta arvostettiin eikä sitä luokiteltu piilotyöttömyyden piiriin siihen aikaan.

Muistan vierailleeni Yhdysvalloissa vuonna 1999. Kiersimme amerikkalaisten biljardipelaajien kanssa keskilänttä.  Viikon aikana ei kenellekään tullut mieleenkään katsoa minkäänlaista uutislähetystä televisiosta, lehtien lukemisesta puhumattakaan. Itse huomasin, että ohi vilahtavalla uutiskanavalla oli meneillään breaking news. Turkissa oli tapahtunut maanjäristys. Pyysin hieman palaamaan kanavalle, että sain kuulla tapahtuneesta hieman enemmän. Näille perusamerikkalaisille ei tullut mieleen itse seurata minkäänlaista uutislähetystä.

Sääkanavat ovat USA:ssa usein erikseen ja ihmiset ottavat ne vakavasti. Saattaa tulla hirmumyrskyä tai vaikka golfpallon kokoisia rakeita, jotka tuhoavat autojen katot ja konepellit. Sen sijaan minkäänlaista kiinnostusta ei maailman tapahtumiin tavallisella kadun tallaajalla näyttänyt olevan vuonna 1999. Suomessa oli siihen aikaan keskimääräinen sivistystaso huomattavasti eri tasolla siihen aikaan. Nyt olemme taantumassa amerikkalaisen televisio-orjuuden tasolle. Tietenkin netti on johtanut tähän.

Vakava media on huolissaan omasta asemastaan. Vastaus on pyrkiä saamaan kansaa seuraamaan heidän tuottamaansa materiaalia. Toiminta on merkinnyt tason keventämistä. Samaan aikaan on olemassa apurahoista riippuvaisia tutkijoita, joita ajoittain marssitetaan kanaville. Heillä on aina sama asiantuntijavaltaa huokuva tyyli. Varoitellaan salaliittoteoriitikoista. He itse edustavat muka jotain todellista tietoa.

Maassamme on jos minkälaista terrorismin tutkijaa ja Turkin politiikan asiantuntijaa, joiden tehtävä on tulkata brittien ja jenkkien propagandaa suomalaiselle yleisölle. Koko ajan kerrotaan, kuinka Erdogan tekee sitä ja tätä virhettä. Ei tarvitse kun katsoa vaikkapa lähes 250 miljoonaisen Indonesian television uutisia. Viikoittain ja lähes päivittäin Erdogan pääsee uutislähetyksiin. Milloin hän edustaa islamlaista maailmaa Israelia tai USA:ta tai EU:ta vastaan. Varmaan länsimaisuutta kannattavalla turkkilaisella on ikävää, mutta Turkin presidentti on ottanut Saddamin, Gaddafin ja Malesian Mahathirin asemaa islamilaisen maailman johtavana hahmona. Suurimmaksi osaksi Erdoganin Turkin kuva islamilaisessa maailmassa on myönteinen. Lisäksi on muistettava, ettei Turkki ollut itse maa, joka rikkoi naapuriensa yhteiskunnat.

Laatujournalismiin kuluisi kertoa laajemmat tausta, eikä esittää typerää propagandaa. Valitettavasti sellaiseen ei ole varaa. Ihmisiä halutaan kuuntelemaan helppoja tulkintoja jonkin nuoren tohtorin tai tytön suusta. Samat propagandan sävyttämät kannat voisi sanoa joku yleistoimittaja, mutta kai se näyttää paremmalta kun on joku aihetta ”tutkiva” paikalla.

Kaikessa toimituksessa näkyy rahan paine ja pyrkimys sen hankkimiseen. Kansa tavallaan kaipaa jotain sydämestään puhuvaa hahmoa. Varmaankin joku konservatiivi sydämestään, joka latelee vaihtoehtoisia totuuksia ja lähettelee poliittisia huhuja kanavaltaan koetaan uhkaksi. Infowars on piikki joidenkin lihassa ja siksi sen toimintaa halutaan vaikeuttaa.

Nouseva vastamedia vai perinteinen journalismi - Alfa tv

Itse en näe ongelmana sitä, että netissä vaihtoehtoisia ääniä. Passiivinen nuori saa usein valitettavan yksipuolisen kuvan. Kun on satoja tai tuhansia kirjoja lukenut liittyen historiaan ja kansainväliseen politiikkaan, ei varmaankaan ota yhden median kuvaa sellaisenaan. Nyt joku saattaa lähteä seuraamaan jonkin kanavan lähetyksiä ja ottaa ne ainoina totuuksina. Suomessa oli aikaisemmin melkoisen monipuolinen ja moniääninen media. Sivistyneet ihmiset saattoivat lukea eri poliittisten puolien lehdistöä. Nyt ei ole kuin lähinnä kaupallista sisällöntuotantoa. Mediat ostivat paikalliset lehdet ja alkoivat ajaa niihin samoja uutisia.

MV- lehti tai media ei kai kenenkään mielissä ole ollut mikään yleinen uutislehti. Sitä voisi verrata lähinnä tiedonantajaan, jossa oli mukana myös agenda. Olisi epäuskottavaa, että harrastelija- tai jopa markkinointipohjalta tehty julkaisu alkaisi esiintyä jonain yleisjournalistisena julkaisuna. Se alkoi kaiketi hermostuttaa mediaa tai niiden varjossa piileskelevää poliittista eliittiä, joka tiesi EU-ohjeita noudattaessaan toimivansa jokseenkin räikeästi kansan selän takana päästäessään maahamme suuren maahanmuuttajajoukon.  MV-lehdelle aukesi paikka uutisoida epäkohtia liittyen vuonna 2015 alkaneeseen ilmiöön, joka sen piirissä nimettiin ”maahantunkeutumiseksi”. Maahanmuutto ei varmaankaan ole huono asia maalle, mutta tilanne vuonna 2015 oli poikkeuksellinen.

Miksi MV-media sitten töksähti ikävästi korvaan jonkin hesarin tai Ylen toimittajan mielessä? Koska nämä ennen avaraa laatujournalismia edustaneet mediat saattoivat jättää agendajournalismin omaan arvoonsa. Yle tavallaan aivopesi kansaa uskomaan, että oli lottovoittoa syntyä Suomeen ja vastaavaa kansaa ylentävää. Sen suomalaisuuden sisälle jätettiin kuitenkin suurempi liikkumavara. Vaihtoehtoista tietoa ei pahemmin ollut tarjolla. Akateeminen kirjakauppa piti valtion tuella mielipidelehtien hyllyä 1990-luvulla. Jo Akateemisten kirjakauppojen harvinaisuus rajoitti niihin käsiksi pääsyä.

Tiedonantajalle ei ollut tillaa, koska hyvien itäsuhteiden vaalimiseksi myös Ylen piti toimittaa mm. ”Näin naapurissa” ohjelmaa, jossa Neuvostoliitosta esitettiin neutraalia tai myönteistä sisältöä.

Alfa tv on marginaalinen media toistaiseksi. Ihmetyttää se, että maamme laatujournalismin korkeimman tuolin – Suomen kuvalehden – päätoimittajan pallin haltuunsa saanut Tapani Ruokanen saa nykyisin ohjelma-aikaa Alfa tv:n kanavalla. On ollut ilo seurata perinteistä laatujournalismia, jossa laajat yhteiskuntasuhteet omaava Ruokanen on marssittanut ruutuun milloin ketäkin vaikuttajaa maamme taloudellisesta tai poliittisesta eliitistä. Kertooko tämä pieni ajan kuva siitä, että laatujournalismi on kadonnut marginaaliin?

Samaan aikaan kaikenlaiset helppo-Heidit ovat ottaneet haltuunsa MTV3:n ja Ylen kanavat. Kuitenkin Yle ja MTV3 esittävät itse olevansa jotenkin laadun merkkejä. Media ei ole sopeutunut muutokseen. Se vaatii itselleen statusta, vaikka tuottaa halpatasoista journalismia. Samaan aikaan syytellään erilaisia vaihtoehtomedioita valesivustoiksi tai vihasivustoiksi. Peiliin katsomiseen ei näköjään ole tarvetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Risto Koivula

Ei mitään.

YLE käsitetään maailmalla aiheellisesti Suomen valtiolliseksi meediaksi, ja sen jutut valtion kannaksi - mitä ne yleensä ovatkin.

Toimituksen poiminnat